Kun koulussa on kiireistä, vapaa-ajalla pitää olla mukavaa tekemistä. Yksi lempiharrastuksistani onkin pyöräileminen. Tavallinen lenkki on noin 20-30 kilometriä, ja siihen kuluu tavallisesti 2-2.5 tuntia. Tässä hieman viime viikonlopun lenkiltä:
Heti aluksi ajelimme metsäpolkua erästä suurempaa tienvartta pitkin. Pekingissä on paljon puita, mutta ne ovat pääasiassa istutettuja. Ja täysin suorissa riveissä. Niiden väliin jääneitä polkuja pitkin on kuitenkin mukava ajella.
Pysähdyimme eräälle niitylle aivan joen varteen kuvaamaan. Sillan tolpan alla on käynnissä ilmeisesti mainoskuvaus, paikalle on kerätty moottoripyöriä ja jätkiä, kuvaaja kuvaa heitä salamavalojen kanssa.
Kauempana niityllä näkyy hääpareja ottamassa hääkuvia. Tyypillinen kiinalainen häämekko on ilmeisimmin punainen, mutta hääkuvia varten parit kuvauttavat itsensä jossain idyllisessä paikassa, morsiammen kantaessa valkoista mekkoa ja kukkakimppua.
Tien yli kulkee iso kasa siltoja, yksi lentokenttäjunalle, loput autoille. Vesi on yllättävän korkealla, johtuen ehkä kesän tulvista.
Jatkamme matkaa pellolta pikkuteitä ja maissipellon laitaa pitkin. Maissintähkiä ei vielä näy, mutta sato päästään luultavasti korjaamaan aika pian.
Mäntyjen välissä meidät yllättävät hämähäkit. Hämikset Pekingissä eivät ole aina pieniä, enkä menisi takuuseen niiden täydellisestä vaarattomuudestakaan.
Jatkamme metsätien laitaa. Metsä on synkkä ja tavallista luonnollisemman näköinen, ja hetken luulen jo löytäneeni palan koskematonta luontoa. Turha toivo, rivejä täälläkin.
Pian silmiimme osuu yllättävä näky: lammaslauma. Olen nähnyt täällä ennenkin lampaita, mutta tämä lauma on aika iso.
Siirrymme pian pois "maaseudulta" ja tulemme tavallisten kiinalaisten talojen keskelle. Pitkin tietä huristelee paljon autoja, joista ainakin yhdellä on kyydissä valtava kuormallinen muovipulloja.
Tien varressa on udeita myyjiä, joista monet kauppaavat hedelmiä.
Siirrymme varsin uudelle tielle, jota edes Nokian karttapalvelu ei tunnista. Väylä on varsin tyhjänä autoista ottaen huomioon ettei kyseessä ole mikään pikkutie.
Saamme loppumatkasta kokea yllätyksen: oikealla puolellamme on moottorirata, jossaainakin kolme motoristia ajaa huumaavaa vauhtia moottoripyörillään. Useat paikalliset ovat jääneet katsomaan menoa, ja liitymme itsekkin joukkoon. Paikka näyttää pelkältä harjoitusradalta, katsomoita ei ole missään. Itse rata kuitenkin on kohtalaisen ammattimainen, kaarteissa on soraa ja kunnolliset rengasvallit.
Myöhemmin toisella pyöräretkellä saan todistaa yhtä Pekingin klassikoista: Ei torvia kylttiä. Näitä näkee siellä täällä ilmoittamassa autoilijoille ettei torvea pitäisi hirveästi töötötellä alueella. Ironista kyllä, juuri kuvanottohetkellä kaksi kyltin ohi ajavaa autoa soittavat molemmat torveaan.






























