Back to Beijing

Eli kotona ollaan taas. Loma oli mahtava, mutta aina tuntuu jotenkin lohdulliselle palata kotiin. Matkailu on aivan ihanaa, mutta matkat...

Lentäminen on aivan hirveää. Tämän matkan myötä minula tuli täyteen lento numero 80. Se on aika monta tuntia jotka on vietetty yksinkertaisesti istuskelemalla toimettomana pienellä penkillä.

Eli miksi tarkalleen inhoan lentämistä? Katsotaas... Kaikki alkaa jo ennen lentoa hotellihuoneessa pakatessa. Yrität saada kaiken mahtumaan takaisin laukkuun, juokset ympäriinsä etsimässä kamojasi muun perheen kanssa ja siitäkin huolimatta päädyt murehtimaan tuliko kaikki mukaan. Alas aulaan koko porukka, kirjataan ulos hotellista, ja ahtaasti taksissa istuen kohti kenttää. On vasta aamu. Saavumme kentälle, mutta aulan ovet ovat kaukana, eikä kärryjä missään. Laukut pitää raahata itse kentälle. Vihdoin sisälle, jossa alkaa jonotushow. Tällä kertaa se alkaa turvatarkastuksella. Lopulta kamat hihnalle, ja kävely portista miettien "vitsi jos se nyt piippaa...". Ei onneksi piipannut. Siitä Check in tiskin jonoon jossa jonotusta hitaasti kulkevassa jonossa kunnes virkailija viimein kutsuu meidät paikalle. Siinä ihmettelyä passeista, tiedoista ja asiakirjoista ja laukku kerrallaan hihnalle. Viimein pois, ja suoraan taas yhteen jonoon kenttämaksua varten, jota seuraa lähtöjono jonka jälkeen virkailija heittää yhden leiman passiin. Viimein odotusaulassa. Portti on tietenkin toisella puolen kenttää jonne tietenkin kävelemme. Siellä ei ole istumapaikkoja. Takaisin etsimään paikkaa jossa levähtää. Hetki istuskelua kunnes tulee kuulutus jossa käsketään siirtymään portille. Toinen turvatarkastus. Sitä seuraa jono taas yhden lapun luovuttamiseksi. Tämän jälkeen hetkeksi odotusaulaan istumaan kunnes boarding alkaa. Taas jonoon josta selviämme kuitenkin nopeasti. Sitten odottelua että lento lähtee. Lennon aikana tarjoillaan kuivakka, hyvin huononlaatuinen ateria jonka ainoa hyvä osa on Pepsi. Jalat särkevät. ja pahinta on tietää että tämän jälkeen on vielä vaihto Kuala Lumpurissa jota seuraa vielä edellistäkin pitempi lento Pekingiin.

Vaihto sujuu nätisti, mutta juuri ennen kuin lentokone lähtee kiitoradalle kapteeni kuuluttaa että koneessa on tekninen ongelma joka pitää korjata. Takaisin laiturille. Pääsemme onneksi pian jatkamaan ja pitkän lennon aihettama tylsyys jatkuu. Katson kateellisena nukkuvaa vierustoveriani, itse en ole pystynyt nukkumaan puoltatuntia pitempään lentokoneessa vuosiin. Olen jo muutamaan otteeseen valvonut koko yölennon Helsingistä Pekingiin saman ongelman takia.

Lopulta lento saapuu Pekingiin. Ilma on kamala, sataa vettä. Kamat kasaan ja ulos koneesta, jonotusrumba jatkuu. Lentomme laskeutui kentän terminaali kakkoseen, Pekingin kansainväliseen lentokenttään kuuluu kolme terminaalia, joista olen ollut terminaaleissa 2 ja 3. Terminaali 3 on mukava. Jonot sujuvat ihan hyvin, se on uusi ja tilava, rakennettu lähestulkoon olympialaisia varten. Kakkonen on vanha ja tuntuu etteivät jonot etene varsinkaan näin kello 1 yöllä. Immigration jonossa kuluu ikuisuus. Lopulta pääsemme läpi , nappaamme laukut karusellista ja suuntaamme ulos päin. Tullin kohdalla virkailija on läpivalaisemassa laukkuja. Yleinen käytäntö maailman lentokentillä, mutta näin meille ei ole käynyt koskaan ennen Pekingissä. Turhautuneena saamme pari laukkua koneeseen kun virkailija viittaa meidät vain lävitse, taisimme tukkia koko jonon. Saapumisaulaan päästyämme alamme etsiä autonkuljettajaamme, joka löytyykin nopean puhelinsoiton jälkeen. Siitä autolle, kamat ja ihmiset sisään ja kohti kotia. Kotona kone auki, nopea viestien tarkistus ja sänkyyn. Kello on kolme yöllä ja olen väsynyt lentojen jäljiltä, mutta ihanat lomamuistot pyörivät vielä mielessäni. Pian matkamme suuntaakin kohti Suomea.

Kuala Lumpurin kenttä vaihdolla, huomaa Nööödles ;)

Yllättävän mukava lentokenttä, edelleen KL

Ikkunanäkymä :)