Suomi, feeling in my heart

Eli olen nyt ollut Suomessa päälle viikon, enkä siksi ole kirjoitellut paljoakaan, täällä on tylsää. Katson parhaillaan kolmatta kertaa samaa jaksoa "Amerikan kovimmat keräilijät" jaksosta JIM:iltä, oltuani suurimman osan päivää netissä.

Suomeen lomailemaan tulessa asiaan kuuluvat aina tietyt perinteet jotka toistan kerrasta toiseen. Tärkein perinne on syöminen. Suklaata, salmiakkia, lohta, perunaa, metsämansikoita, herneitä... kaikki suomalaiset herkut, niin paljon ruokaa että välillä miettii mihin vetää rajan. Mukava tunne :) Sen sijaavn ensimmäinen perinne on vesi. Kiinassa vesi otetaan esimerkiksi toimistoissa esillä olevista vesikoneista, meillä kotona niitä on kolme. Heti Suomeen päästyäni avaan hanan, valutan veden kylmäksi ja juon. Paljon. Suomessa asuvat: arvostakaa vettänne. Se on bakteeritonta, turvallista ja ihanaa. Kiinassa pullovedessäkin on kemikaalien ja muovin maku. Tietysti myös ulkoilu kuuluu asiaan, ja tänä vuonna sainkin lainaksi naapurini pyörän, jolla olen päässyt tekemään mukavia lenkkejä. Ja linnanmäki. Linnanmäelle on pakko päästä. Tällä kertaa menimme sinne muutaman Pekingissä asustavan vieraan joista yksi saapui Saksasta, sekä Pekinginsuomalaisen ystäväni kanssa. Koko päivän kestänyt huvittelu oli väsyttävää mutta mahtavaa.

Vielä pitäisi päästä uimaan järveen, tavata sukulaisia ja kavereita sekä nauttia muutenkin kesästä.

Olen nyt siis päivitellyt pitkästä aikaa, joten menenkin tästä lenkille nauttimaan kesästä, ettei kohuttu sade sitten ala.

Pienellä iltakävelyllä, Suomi on kaunis.

Kävelemässä sattuu.

Raparperipiirakkaa ja marjamehua.

Lintsireissuun kuuluvat makkaraperunat...

...ja jäähilejuoma

Puistosta löytyi myös lapsuuden lempileikkieni kohde: "heppa"