Pekingin protestit

Siis jos kukaan on seurannut uutisia, on saanu huomata että täällä Pekingissä on aikamoinen meno päällä Kiinan ja Japanin välisen saarikiistan takia. Tällä hetkellä ei oo mitään isoa hätää, mutta meno on joka tapauksessa hurjaa, ja nää mielenilmaisut on tän hetken ykkösaihe koulussa.

Kuuleman mukaan viikonloppuna monet Japanilaisoppilaat eivät päässeet ulos taloistaan barrikadien takia. Koko keskusta on täysin jumissa tän takia, eikä lähellekkään esimerkiksi Sanlitun Villagen tai Solanan ostoskeskuksia pääsekkään. Tänään peruutettiin osa koulun kello puoli seitsemän busseista, koska tietyille alueille pääsemiseen menee jopa kaksi tuntia. Lehdistöä ohjataan kuvaamaan tiettyihin paikkoihin, ja kuuleman mukaan paikalle tulee paljon väkeä busseilla. Useita Japanilaisia liikkeitä on suljettu.

Mielenkiintoinen tilanne, saa nähdä mitä tästä syntyy.

Minäkö en tottunut

Meillä oli jokin aika sitten englannissa läksy lähteä jonnekkin Pekingissä jossa tunnet olosi epämukavaksi, ja kirjoittaa siitä. Ajattelin tietysti ettei sellaista paikkaa ole enää, edes kamalinkaan vessa ei tunnu hirveän järkyttävältä enää. Keksin kuitenkin lähteä pyöräilemään lähitielleni, inhoan liikenteessä liikkumista yksin. Siispä istuskelin noin 10 minuuttia eräässä risteyksessä ja kirjoittelin paperille tunnelmia. Tuijotukset? Ei ahdistavia. Torvien äänet ja liikenne? Ei ahdistavaa. Päätin lähteä kauemmas.

Pyöräilin noin 500m eteenpäin, ja pysähdyin taas. Kirjoittelen siitä miten en pidä kun silmiini lentää pölyä autojen ajaessa ohi, kun n. 30 vuotias mies jää ohi kävellessään katsomaan mitä teen. Hän alkaa puhua Kiinaa, mutta en osaa tarpeeksi Kiinaa ymmärtääkseni. Hän puhelee paljon kaikkea, kunnes tajuan yhden kohdan: mies viittoo poispäin ja kysyy: "chi wan fan, eli syödä illallista." Menen lukkoon, katson ukkoa silmät pyöreänä ja sanon ei. Hän lähtee nauraen, ja jään itse hämiltyneenä paikalleni. Tehtävä onnistui, sain epämukavan olon.