Meillä oli jokin aika sitten englannissa läksy lähteä jonnekkin Pekingissä jossa tunnet olosi epämukavaksi, ja kirjoittaa siitä. Ajattelin tietysti ettei sellaista paikkaa ole enää, edes kamalinkaan vessa ei tunnu hirveän järkyttävältä enää. Keksin kuitenkin lähteä pyöräilemään lähitielleni, inhoan liikenteessä liikkumista yksin. Siispä istuskelin noin 10 minuuttia eräässä risteyksessä ja kirjoittelin paperille tunnelmia. Tuijotukset? Ei ahdistavia. Torvien äänet ja liikenne? Ei ahdistavaa. Päätin lähteä kauemmas.
Pyöräilin noin 500m eteenpäin, ja pysähdyin taas. Kirjoittelen siitä miten en pidä kun silmiini lentää pölyä autojen ajaessa ohi, kun n. 30 vuotias mies jää ohi kävellessään katsomaan mitä teen. Hän alkaa puhua Kiinaa, mutta en osaa tarpeeksi Kiinaa ymmärtääkseni. Hän puhelee paljon kaikkea, kunnes tajuan yhden kohdan: mies viittoo poispäin ja kysyy: "chi wan fan, eli syödä illallista." Menen lukkoon, katson ukkoa silmät pyöreänä ja sanon ei. Hän lähtee nauraen, ja jään itse hämiltyneenä paikalleni. Tehtävä onnistui, sain epämukavan olon.
Kauhee tehtävä :--(
VastaaPoistamuuten, sun blogia olisi huomattavasti kivempi lukea jos kuvat olisivat isompia (inhoan kuvien klikkausta) :D onnistuisiko se, että laitat ne heti postaukseen suureksi?
Kiitos palautteesta. Mulla olis tulossa iso postaus paljoilla kuvilla ensviikonloppuna, joten alotan sillon laittamaan, hyvä kun kerroit. Vanhaan formaattiin ei mahtunu isot kuvat, mutta tajusin just että nyt kun oon muokannu tätä ulkoasua, niin kuvillekkin on enemmän tilaa :) Muutan varmaan osan vanhoistakin kuvista isommiksi sitä mukaa kun ehdin.
Poista